Jobin kirja 5 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Jobin kirja 5

¹"Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?

²Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.

³Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

⁴Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

⁵Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

⁶Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,

⁷vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

⁸Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

⁹hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,

¹⁰joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,

¹¹että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.

¹²Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

¹³hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:

¹⁴päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

¹⁵Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.

¹⁶Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

¹⁷Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

¹⁸Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

¹⁹Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

²⁰Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.

²¹Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.

²²Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.

²³Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

²⁴Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.

²⁵Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

²⁶Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

²⁷Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

Jobin kirja 5

¹Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

²Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

³Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

⁴Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

⁵Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

⁶Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

⁷Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

⁸Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

⁹Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

¹⁰Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

¹¹Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

¹²Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

¹³Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

¹⁴Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

¹⁵Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

¹⁶Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

¹⁷Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

¹⁸Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

¹⁹Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

²⁰Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

²¹Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

²²Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

²³Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

²⁴Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

²⁵Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

²⁶Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

²⁷Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.