Jobin kirja 4 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Jobin kirja 4

¹Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

²"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

³Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

⁴sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

⁵Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

⁶Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

⁷Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

⁸Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

⁹Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

¹⁰Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

¹¹jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

¹²Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

¹³kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

¹⁴Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

¹⁵Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

¹⁶Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

¹⁷'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

¹⁸Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

¹⁹saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

²⁰ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

²¹Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Jobin kirja 4

¹Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

²Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

³Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

⁴Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

⁵Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

⁶Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

⁷Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

⁸Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

⁹He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

¹⁰Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

¹¹Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

¹²Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

¹³Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

¹⁴Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

¹⁵Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

¹⁶Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

¹⁷Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

¹⁸Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

¹⁹Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

²⁰Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

²¹Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.