Jobin kirja 6 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776
Jobin kirja 6
1Job vastasi ja sanoi:
2"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Jobin kirja 6
1Niin Job vastasi ja sanoi:
2Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Ymmärrä Finnish 1938 vs Biblia 1776 kirjassa Jobin kirja 6
Finnish 1938 (FinPR)
Pyhä Raamattu 1938 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aiempi virallinen käännös.
Biblia 1776
Biblia 1776 - Vanha kirkkoraamattu, tunnettu arvokkaasta ja perinteisestä kielestään.
Tarkastelet rinnakkain Jobin kirja 6 vertailua käännöksissä Finnish 1938 ja Biblia 1776. Näiden kahden version vertailu voi auttaa valaisemaan alkuperäisen tekstin vivahteita.
Key Comparison: Jobin kirja 6:16
"Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;"
"Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää."
