Jobin kirja 3 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Jobin kirja 3

¹Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;

²Job lausui ja sanoi:

³"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.

⁴Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.

⁵Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

⁶Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.

⁷Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

⁸Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

⁹Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

¹⁰koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

¹¹Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

¹²Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?

¹³Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä

¹⁴kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

¹⁵päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

¹⁶tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

¹⁷Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;

¹⁸kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.

¹⁹Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.

²⁰Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

²¹jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

²²jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-

²³miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

²⁴Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.

²⁵Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

²⁶Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."

Jobin kirja 3

¹Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

²Ja Job vastasi ja sanoi:

³Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

⁴Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

⁵Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

⁶Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

⁷Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

⁸Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

⁹Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

¹⁰Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

¹¹Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

¹²Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

¹³Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

¹⁴Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

¹⁵Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

¹⁶Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

¹⁷Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

¹⁸Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

¹⁹Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

²⁰Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

²¹Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

²²Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

²³Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

²⁴Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

²⁵Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

²⁶Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.