Jobin kirja 31 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Jobin kirja 31

¹"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

²Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

³Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

⁴Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

⁵Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

⁶punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

⁷Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

⁸niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

⁹Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

¹⁰niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

¹¹sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

¹²tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

¹³Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

¹⁴niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

¹⁵Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

¹⁶Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

¹⁷Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

¹⁸En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

¹⁹Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

²⁰jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

²¹jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

²²niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

²³Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

²⁴Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

²⁵jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

²⁶jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

²⁷sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

²⁸niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

²⁹Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

³⁰En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

³¹Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

³²Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

³³Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

³⁴säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

³⁵Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

³⁶Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

³⁷Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

³⁸Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

³⁹jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

⁴⁰niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

Jobin kirja 31

¹Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

²Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

³Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

⁴Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

⁵Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

⁶Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

⁷Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

⁸Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

⁹Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

¹⁰Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

¹¹Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

¹²Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

¹³Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

¹⁴Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¹⁵Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

¹⁶Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

¹⁷Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

¹⁸Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

¹⁹Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

²⁰Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

²¹Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

²²Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

²³Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

²⁴Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

²⁵Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

²⁶Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

²⁷Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

²⁸Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

²⁹Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

³⁰Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

³¹Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

³²Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

³³Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

³⁴Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

³⁵Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

³⁶Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

³⁷Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

³⁸Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

³⁹Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

⁴⁰Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.