Sirakin kirja 29

¹Joka laupeuden tekee, se lähimmäiselleen lainaa; ja joka häntä kädellänsä tukee, se pitää käskyt.

²Lainaa lähimmäisellesi silloin, kun hän on tarpeessa; mutta maksa myös takaisin lähimmäisellesi määräaikana.

³Pidä sanasi ja ole luotettava häntä kohtaan, niin sinä joka aika saat, mitä tarvitset.

⁴Moni pitää saatua lainaa löytötavarana ja tekee vaivaa auttajillensa.

⁵Siihen asti kunnes saa, hän suutelee kättäsi ja puhuu nöyrällä äänellä lähimmäisensä rahoista; mutta maksuaikana hän vitkastelee ja antaa maksuksi valittavia sanoja ja syyttää huonoa aikaa.

⁶Jos hän kykeneekin maksamaan, saa toinen tuskin puolet ja saa senkin pitää löydetyn veroisena; mutta jollei kykene, on hän riistänyt toiselta hänen rahansa, ja tämä on syyttömästi saanut hänestä vihamiehen: kirouksia ja solvauksia hän antaa toiselle maksuksi, antaa maksuksi häväistystä kunnioituksen sijaan.

⁷Moisen pahuuden tähden monikin kääntyy selin: he pelkäävät tulevansa syyttömästi riistetyiksi.

⁸Mutta kurjaa kohtaan ole kuitenkin kärsivällinen, äläkä anna hänen kauan odottaa laupeuden tekoa.

⁹Käskysanan tähden auta puutteenalaista, äläkä käännytä häntä köyhyydessään tyhjin käsin pois.

¹⁰Hukkaa hopeata veljen ja ystävän tähden, älköönkä se ruostuko hukkaan kiven alla.

¹¹Pane talteen itsellesi aarre Korkeimman käskyjen mukaan, ja se on sinulle paljoa hyödyllisempi kuin kulta.

¹²Sulje almujen antamista talteen kammioihisi, niin se pelastaa sinut kaikesta onnettomuudesta.

¹³Paremmin kuin luja kilpi ja vahva keihäs se sotii sinun puolestasi vihamiestä vastaan.

¹⁴Hyvä mies takaa lähimmäistänsä, mutta häpynsä menettänyt jättää hänet pulaan.

¹⁵Älä unohda takaajan hyviä tekoja, sillä hän on antanut itsensä alttiiksi sinun puolestasi.

¹⁶Syntinen hävittää takaajansa omaisuuden,

¹⁷ja jolla on kiittämätön mieli, se jättää pelastajansa pulaan.

¹⁸Takuu on tuhonnut monen varakkaan ja saattanut heidät ajelehtimaan kuin meren aallot. Se on tehnyt kodittomaksi mahtavia miehiä, niin että he ovat saaneet harhailla vieraissa kansoissa.

¹⁹Syntinen sortuu takuisiin, ja keinottelija sortuu oikeusjuttuihin.

²⁰Auta lähimmäistäsi vointisi mukaan, mutta varo, ettet itse sorru.

²¹Tärkeintä hengenpiteiksion vesi ja leipä sekä vaate ja huone alastomuuden peitteeksi.

²²Parempi köyhän elämä omassa lautasuojuksessa kuin loistoherkut vieraitten taloissa.

²³Tyydy vähään niinkuin paljoonkin, niin pääset kuulemasta solvauksia sukuperäsi tähden.

²⁴Paha on elää kulkien talosta taloon; ja missä muukalaisena asuu, siellä ei voi suutansa avata.

²⁵Saat syöttää ja juottaa, eikä kiitosta tule, ja näitten lisäksi joudut kuulemaan karvaita sanoja:

²⁶Tule tänne, muukalainen, laita pöytä kuntoon, ja jos sinulla on jotakin käsillä, anna minulle syötäväksi.

²⁷Mene pois, muukalainen, arvokkaamman tieltä. Minun veljeni on tullut vieraaksi; tarvitaan vieraan varaa.

²⁸Tämä on raskasta ymmärtäväiselle ihmiselle: moittiminen sukuperän tähden ja velkojan solvaukset.

Sirakin kirja 29

¹Joka lähimmäisellensä lainaa, hän tekee laupiudentyön.; ja jolla tavaraa on, hänen tulee se tehdä.

²Lainaa lähimmäiselles, kuin hän tarvitsee, ja anna (a) sinä lähimmäiselles jälleen määrätyllä ajalla.

³Pidä, mitäs puhunut olet, ja älä ole petollinen hänen kanssansa, niin sinä aina saat sinun tarpees.

⁴Moni luulee sen löytyksi, jonka hän lainaksi ottaa, ja tekee sen murheelliseksi. joka häntä on auttanut.

⁵Hän antaa kätensä suuta, häneltä lainan ottaissansa, ja puhuu nöyrästi lähimmäisensä rahan tähden.

⁶Mutta kuin hänen pitäis maksaman jälleen, niin hän viivyttelee ja valittaa suuresti, että aika on kallis.

⁷Ja vaikka hän vielä vois, niin hän antaa työläästi puolen jälleen, ja lukee sen hänelle voitoksi.

⁸Jos ei hän voi, niin hän tekee hänen tyhjäksi rahastansa: niin on se itsellensä ostanut vihamiehen rahallansa.

⁹Ja se maksaa hänen kirouksella ja häväistyksellä, ja antaa hänelle kiitoksesta pilkkasanat.

¹⁰Moni lainaa ylönmielin, ei pahasta ajatuksesta, mutta pelkää tyhjäksi jäävänsä omastansa.

¹¹Kärsi kuitenkin lähimmäistäs hädässä, ja tee myös se armo, ettäs annat hänelle aikaa.

¹²Auta köyhää käskyn tähden, ja älä anna hänen tyköäs lähteä tyhjänä hädässänsä.

¹³Ole mielelläs rahaas paitsi veljes ja lähimmäises tähden, ja älä kätke sitä kiven alle, kussa se kumminkin hukkaantuu.

¹⁴Kokoo itselles tavaraa Ylimmäisen käskyn jälkeen: se on sinulle parempi kuin kulta.

¹⁵Pane almus erinomaiseen paikkaan, joka sinua on kaikesta onnettomuudesta auttava,

¹⁶Ja on sotiva sinun puolestas sinun vihamiehiäs vastaan, paremmin kuin kilpi ja keihäs.

¹⁷Hyväntahtoinen mies takaa lähimmäisensä;

¹⁸Mutta häpeemätöin ihminen jättää hänen.

¹⁹Älä unohda takausmiehes hyvää työtä; sinä hän on pannut itsensä sinun edestäs.

²⁰Jumalatoin vie takausmiehensä vahinkoon.

²¹Ja kiittämätöin antaa vapahtajansa istua vahingossa.

²²Takaus on monta rikasta ihmistä hävittänyt, ja on heitä heittänyt sinne ja tänne, niinkuin aallot meressä.

²³Se on ajanut pois jalot miehet, joiden täytyy vieraalla maalla kulkiana käydä.

²⁴Jos jumalatoin on taannut, ja juonittelee siitä päästäksensä. kuitenkin ei hänen pidä rangaistusta välttämän.

²⁵Auta lähimmäistäs voimas perästä, ja katso, ettet itse sentähden tule vahinkoon.

²⁶Siinä on kyllä tähän elämään, että ihmisellä on vettä ja leipää, vaatteet ja huone, joilla hän tarpeensa peittää taitaa.

²⁷Parempi on köyhän elo lautakaton alla, joka oma on, kuin herkullinen pöytä muukalaisten seassa.

²⁸Tyydy siihen. mitä sinulla on, vähä eli paljo; sillä se on häpiällinen elämä. siirtää huoneesta huoneesen. Kussa joku on muukalainen, ei hän siellä tohdi suutansa avata. Hänen täytyy heitä vieraanansa pitää, ja antaa heidän juoda kanssansa, ja ei saa yhtään kiitosta. Hänen täytyy myös kuulla pahoja sanoja, Nimittäin: sinä muukalainen, mene ja valmista pöytä; Anna minun syödä kanssas, mitä sinulla on. Mene tästä ulos, sinä muukalainen, minä olen saanut kunniallisemman vieraan: minun veljeni tulee minun tyköni. Senkaltaiset ovat toimelliselle miehelle työläät, että hänen asuinsian tähden niitä sanoja kuuleman pitää, ja että hänelle soimataan sitä, mikä hänelle lainattu oli.