Sirakin kirja 23

¹Herra, minun Isäni ja elämäni valtias! Älä jätä minua alttiiksi niiden pyyteille, älä salli minun niiden kautta langeta.

²Kuka asettaisi vitsat minun ajatusteni varalle ja kurituksen viisauteen minun sydämeni varalle, etteivät ne säälisi minun hairahduksiani eikä hän jättäisi rankaisematta minun ajatusteni syntejä,

³etteivät hairahdukseni lisääntyisi ja ettei syntejä tulisi minulle paljon, niin että minä lankeaisin vastustajaini nähden, ja vihamieheni saisivat iloita minusta!

⁴Herra, minun Isäni ja elämäni Jumala! Älä salli minulle irstasta silmänluontia

⁵ja käännä himo minusta pois.

⁶Vatsan halu ja hekuma älkööt saako minua valtaansa, äläkä anna minun joutua häpeämättömään mieleen.

⁷Kuulkaa, lapset, suun kurissapidosta. Joka siitä ottaa vaarin, se ei joudu kiinni.

⁸Omiin huuliinsa takertuu syntinen ja pilkkaaja ja ylpeä: niihin he kompastuvat.

⁹Älä totuta suutasi vannomiseen äläkä ota tavaksesi lausua Pyhän nimeä.

¹⁰Sillä niinkuin orjalta, jota lakkaamatta hosutaan, ei milloinkaan puutu haavoja, niin ei se, joka alati vannoo ja lausuu Herran nimeä, milloinkaan pysy puhtaan synnistä.

¹¹Mies, joka paljon vannoo, tekee paljon laittomuutta, eikä väisty hänen huoneestansa vitsaus. Jos hän erhettyy, pysyy hänen syntinsä hänen päällään; ja jos hän ei siitä välitä; tekee hän kaksinkertaisen synnin. Ja jos hän vannoo väärin, ei häntä syyttömäksi lueta; sillä hänen huoneensa on oleva onnettomuuksia täynnä.

¹²On eräs puhetapa, joka tuottaa kuoleman. Älköön sitä löydettäkö Jaakobin perintöosasta. Kaikki tällainen olkoon hurskaista kaukana, älköötkä he kietoko itseänsä synteihin.

¹³Älä totuta suutasi törkeään raakuuteen, sillä siitä tulee synnillinen puhe.

¹⁴Muista isääsi ja äitiäsi, kun istut korkea-arvoisten parissa, ettet unhottaisi heitä näiden edessä ja käyttäytymiselläsi näyttäisi, että olet tyhmä; muutoin sinä joudut toivomaan, ettet olisi syntynyt, ja kiroamaan syntymäpäiväsi.

¹⁵Ihminen, joka totuttaa itsensä pilkallisiin sanoihin, jää kasvatusta vaille kaikiksi elinpäivikseen.

¹⁶Kaksi ihmislajia tekee paljon syntiä, ja kolmas tuottaa päällensä vihan. Himosta hehkuva sielu on kuin palava tuli: se ei sammu, ennenkuin on niellyt itsensä. Ihminen, joka tekee huorin omassa ruumiissaan ei herkeä, ennenkuin tuli on palanut loppuun.

¹⁷Haureelliselle ihmiselle on kaikki leipä makeata; ei hän lakkaa, ennekuin kuolee.

¹⁸Ihminen, joka jättää oman aviovuoteensa, sanoo mielessään: Kuka minut näkee? Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät suojaavat minut, eikö kukaan minua näe; mitä minä pelkäisin? Korkein ei minun syntejäni muista.

¹⁹Ihmissilmiä hän pelkää eikä tiedä, että Herran silmät ovat kymmentuhansin verroin kirkkaammat aurinkoa, katselevat ihmisten kaikkia teitä ja näkevät salaisetkin loukot.

²⁰Kaiken hän tuntee jo ennen kuin se on luotu; samoin sen jälkeen, kun se on loppuun saatettu.

²¹Sellainen mies saa rangaistuksensa kaupungin kaduilla, ja hänet otetaan kiinni, missä hän ei aavistakaan.

²²Samoin käy naidun naisen, joka on hyljännyt miehensä ja hankkinut perillisen vieraasta miehestä.

²³Sillä hän on ensiksikin ollut tottelematon Korkeimman laille ja toiseksi rikkonut miestänsä vastaan ja kolmanneksi huoruudella rikkonut avion sekä hankkinut lapsia vieraasta miehestä.

²⁴Hänet viedään seurakunnan eteen, ja rangaistus on tuleva hänen lapsillensa:

²⁵eivät hänen lapsensa juurru, eivätkä hänen oksansa hedelmää anna.

²⁶Muistonsa hän jättää jälkeensä kiroussanaksi, eikä hänen häpeätänsä pyyhitä pois.

²⁷Ja jälkeenjääneet tulevat tietämään, että ei ole mitään parempaa kuin Herran pelko eikä mitään makeampaa kuin vaarinottaminen Herran käskyistä.

Sirakin kirja 23

¹Herra Isä Jumala, ja minun elämäni Herra! älä anna minun joutua pilkkaajain keskelle, ja älä anna minua heidän seassansa turmeltaa.

²Jospa minä taitaisin hillitä ajatukseni suitsilla, ja kurittaa sydämeni Jumalan sanalla, ja etten minä säästäisi minuani erhetyksessäni,

³Etten minä syntiä tekisi ja tulisi suureen erhetykseen, ja tekisi paljon pahaa, jolla minun täytyis langeta vihamiesteni edessä ja olla heidän naurunansa.

⁴Herra Isä Jumala, ja minun elämäni Herra, varjele minua hävyttömistä silmistä,

⁵Ja käännä minusta pois kaikki pahat himot.

⁶Älä salli minun tulla tuhlaajaksi ja saastaiseksi, ja varjele minua häpeemättömistä sydämistä.

⁷Rakkaat lapset, oppikaat suunne pitämään kiinni; sillä joka suunsa pitää kiinni, ei se eksy sanoissa,

⁸Niinkuin jumalattomat pilkkaajat ja ylpiät sen kautta lankeevat.

⁹Älä harjoita suutas vannomaan, ja lausumaan turhaan Jumalan nimeä.

¹⁰Sillä niinkuin palvelia, joka usein vitsalla piestään, ei ole ilman vanteita,

¹¹Niin ei myös se taida olla synnistä puhdas, joka usein vannoo ja Jumalan nimeä turhaan lausuu.

¹²Joka usein vannoo, se usein syntiä tekee, ja ei rangaistus pidä hänen huoneestansa luopuman.

¹³Jos hän vannoo, ja ei ymmärrä sitä, niin hän kuitenkin syntiä tekee; jos hän sen ymmärtää ja katsoo ylön, niin hän tekee syntiä kaksinkertaisesti.

¹⁴Mutta jos hän turhaan vannoo, niin ei hän kuitenkaan ole ilman syntiä, ja hänen huoneensa pitää kovin rangaistaman.

¹⁵Se on myös kuolettavainen kiroilemus, josta Jumala Jakobin huonetta varjelkoon!

¹⁶Ja jumaliset senkaltaista välttävät, eikä tahraa itsiänsä siinä synnissä.

¹⁷Älä harjoita suutas keviästi vannomaan, sillä se tulee pahasta aivoituksesta.

¹⁸Älä unohda isäs ja äitis oppia, niin sinä olet herrain seassa istuva, eikä sinua pidä unhotettaman,

¹⁹Ettet harjaantuisi tyhmyyteen, ja soisit viimeiseltä, ettet syntynytkään olisi, ja sinä kiroot syntymäpäiväsi.

²⁰Joka itsensä harjoittaa panettelemaan, ei se paranna itsiänsä kaikkena elinaikanansa.

²¹Toistamiseen syntiä tehdä on ylenpaljon; sillä kolmannella kerralla tulee rangaistus.

²²Joka haureudesta on syttynyt, se on niinkuin palava tuli, eikä lakkaa siihenasti kuin hän itsensä polttaa.

²³Hekumallisella ihmisellä ei ole lepoa ruumiissansa, siihenasti kuin hän tulen sytyttää.

²⁴Hekumallisen ihmisen on kaikki ruoka makia, ja ei lakkaa ennen kuin hän himonsa täyttää.

²⁵Mies, joka aviokäskynsä rikkoo, ja ajattelee itseksensä: kuka minun näkee?

²⁶Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät verhottavat minun, niin ettei kenkään näe minua: ketä minun pitäis karttaman? Korkein ei tottele minun syntiäni;

²⁷Tämä välttää ainoasti ihmisten silmät, ja ei muista Herran silmää paljoa kirkkaammaksi aurinkoa, Joka näkee kaikki, mitä ihmiset tekevät, ja katsoo salaisiinkin loukkaisiin. Hän tietää kaikki kappaleet, ennenkuin ne luoduksi tulevat, niinkuin sittekin, kuin he luodut ovat. Se mies pitää julkisesti kaupungissa rangaistaman, Ja pitää otettaman kiinni, kuin hän vähimmän eteensä katsoo. Juuri niin pitää myös sille vaimolle tapahtuman, joka miehensä hylkää, ja saa toisesta perillisen. Ensisti on hän kovakorvainen Jumalan käskylle, sitälikin tekee myös syntiä miestänsä vastaan, ja kolmanneksi saa huoruudestansa lapsen. Nämä pitää eroitettaman seurakunnasta, ja hänen lapsensa pitää sen maksaman. Ei hänen lapsensa pidä juurtuman, eikä hänen oksansa hedelmää kantaman. Hän jättää kirotun muiston jälkeensä, ja hänen häpiänsä ei pidä ikänä pyyhittämän pois. Siitä oppivat jälkeentulevaiset, ettei mitään ole parempaa kuin peljätä Jumalaa, ja ei ole mitään makiampaa ottaa vaarin Jumalan käskystä