Psalmit 73 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Psalmit 73

¹Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

²Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.

³Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.

⁴Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

⁵Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

⁶Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.

⁷Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

⁸He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.

⁹Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

¹⁰Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.

¹¹Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"

¹²Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.

¹³Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

¹⁴minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.

¹⁵Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.

¹⁶Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,

¹⁷kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

¹⁸Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

¹⁹Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

²⁰Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.

²¹Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,

²²silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.

²³Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

²⁴Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

²⁵Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.

²⁶Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

²⁷Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

²⁸Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

Psalmit 73

¹Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

²Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

³Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

⁴Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

⁵Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

⁶Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

⁷Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

⁸Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

⁹Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

¹⁰Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

¹¹Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

¹²Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

¹³Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

¹⁴Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

¹⁵Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

¹⁶Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

¹⁷Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

¹⁸Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

¹⁹Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

²⁰Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

²¹Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

²²Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

²³Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

²⁴Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

²⁵Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

²⁶Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

²⁷Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

²⁸Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.