Jobin kirja 33 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Jobin kirja 33

¹"Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.

²Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.

³Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.

⁴Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.

⁵Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.

⁶Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.

⁷Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.

⁸Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:

⁹'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

¹⁰Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;

¹¹hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'

¹²Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

¹³Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?

¹⁴Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.

¹⁵Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,

¹⁶silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,

¹⁷kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,

¹⁸säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.

¹⁹Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,

²⁰ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.

²¹Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

²²Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

²³Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,

²⁴niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.

²⁵Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.

²⁶Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

²⁷Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;

²⁸hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.

²⁹Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,

³⁰palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.

³¹Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.

³²Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

³³Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

Jobin kirja 33

¹Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!

²Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.

³Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

⁴Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.

⁵Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.

⁶Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.

⁷Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

⁸Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:

⁹Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.

¹⁰Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

¹¹Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

¹²Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.

¹³Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?

¹⁴Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.

¹⁵Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,

¹⁶Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,

¹⁷Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.

¹⁸Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.

¹⁹Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,

²⁰Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;

²¹Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

²²Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.

²³Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,

²⁴Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;

²⁵Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.

²⁶Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

²⁷Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.

²⁸Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.

²⁹Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,

³⁰Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.

³¹Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!

³²Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

³³Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.