1Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui kaikelle Israelille, tuolla puolella Jordanin erämaassa, Aromaassa, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä.stylus···2Hoorebista on yksitoista päivämatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan.stylus···3Neljäntenäkymmenentenä vuotena yhdennessätoista kuussa kuukauden ensimmäisenä päivänä Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen heille puhua.stylus···4Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli voittanut Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona.stylus···5Tuolla puolella Jordanin Mooabin maassa Mooses alkoi selittää tätä lakia sanoen:stylus···6"Herra, Jumalamme, puhui meille Hoorebilla näin: 'Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla.stylus···7Kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa luo Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Negeviin ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka.stylus···8Katso, minä annan maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen.'stylus···9Silloin minä puhuin teille sanoen: 'Minä en jaksa yksin kantaa teitä.stylus···10Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja katso, teidän lukunne on tänä päivänä kuin taivaan tähtien.stylus···11Lisätköön Herra, isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut.stylus···12Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne?stylus···13Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät päämiehiksenne.'stylus···14Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'On hyvä, mitä ehdotat tehtäväksi.'stylus15Silloin otin sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät päämiehiksenne, tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenjohtajiksi, ja päälliköiksi sukukuntiinne.stylus···16Käskin tuomareitanne sanoen: 'Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.stylus···17Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin. Älkää pelätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle kuullakseni sen.'stylus···18Silloin annoin teille käskyt kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.stylus···19Lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, niin kuin Herra, Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan.stylus···20Sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, Jumalamme, meille antaa.stylus···21Katso, Herra, Jumalasi, antaa maan valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Älä pelkää äläkä arkaile.'stylus···22Te astuitte kaikki minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin tulemme.'stylus···23Tämä puhe oli minun silmissäni hyvä, ja minä otin kaksitoista miestä teidän keskuudestanne, yhden jokaisesta sukukunnasta.stylus···24Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon ja vakoilivat maata.stylus···25He ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille ja antoivat meille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, Jumalamme, antaa meille, on hyvä.'stylus26Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan.stylus···27Te niskoittelitte teltoissanne ja sanoitte: 'Sen tähden että Herra vihaa meitä, hän vei meidät pois Egyptin maasta antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.stylus···28Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja. Näimmepä siellä anakilaisiakin.'stylus···29Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä pelätkö heitä.stylus30Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan kuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessästylus···31ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, Jumalasi, on kantanut sinua, niin kuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'stylus···32Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne,stylus···33joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.stylus···34Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi sanoen:stylus···35'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa isillenne,stylus···36ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, johon hän on astunut, sen tähden että hän on uskollisesti seurannut Herraa.'stylus···37Minuunkin Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et sinäkään pääse sinne.stylus···38Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne. Vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.stylus···39Teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, he pääsevät sinne. Heille minä annan maan, ja he ottavat sen omakseen.stylus···40Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan Kaislameren tietä.'stylus···41Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan kuten Herra, Jumalamme, on meitä käskenyt.' Te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.stylus···42Mutta Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne. Älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.'stylus···43Minä puhuin teille, mutta te ette kuulleet, vaan niskoittelitte Herran käskyä vastaan ja lähditte ylimielisesti vuoristoon.stylus···44Amorilaiset, jotka asuvat siinä vuoristossa, lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa, niin kuin mehiläiset tekevät, ja hajottivat teidät Seirissä, ja aina Hormaan asti.stylus···45Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut huutoanne eikä kuunnellut teitä.stylus···46Teidän täytyi viipyä Kaadeksessa se pitkä aika, minkä siellä viivyitte."stylus···