Sananlaskut 17 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Sananlaskut 17

¹Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

²Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

³Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

⁴Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

⁵Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

⁶Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

⁷Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

⁸Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

⁹Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

¹⁰Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

¹¹Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

¹²Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

¹³Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

¹⁴Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

¹⁵Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

¹⁶Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

¹⁷Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

¹⁸Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

¹⁹Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

²⁰Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

²¹Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

²²Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

²³Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

²⁴Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

²⁵Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

²⁶Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

²⁷Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

²⁸Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.

Sananlaskut 17

¹Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

²Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

³Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

⁴Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

⁵Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

⁶vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

⁷Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

⁸Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

⁹Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

¹⁰Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

¹¹Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

¹²Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

¹³Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

¹⁴Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

¹⁵Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

¹⁶Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

¹⁷Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

¹⁸Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

¹⁹Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

²⁰Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

²¹Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

²²Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

²³Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

²⁴Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

²⁵Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

²⁶Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

²⁷Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

²⁸Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.