Sananlaskut 14 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Sananlaskut 14

¹Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

²Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

³Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

⁴Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

⁵Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.

⁶Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

⁷Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.

⁸Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

⁹Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

¹⁰Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

¹¹Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

¹²Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

¹³Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.

¹⁴Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

¹⁵Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

¹⁶Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

¹⁷Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.

¹⁸Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

¹⁹Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

²⁰Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.

²¹Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

²²Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

²³Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

²⁴Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

²⁵Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

²⁶Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.

²⁷Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

²⁸Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.

²⁹Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.

³⁰Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.

³¹Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

³²Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

³³Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

³⁴Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

³⁵Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.

Sananlaskut 14

¹Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

²Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

³Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

⁴Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

⁵Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

⁶Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

⁷Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

⁸Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

⁹Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

¹⁰Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

¹¹Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

¹²Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

¹³Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

¹⁴Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

¹⁵Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

¹⁶Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

¹⁷Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

¹⁸Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

¹⁹Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

²⁰Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

²¹Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

²²Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

²³Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

²⁴Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

²⁵Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

²⁶Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

²⁷Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

²⁸Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

²⁹Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

³⁰Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

³¹Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

³²Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

³³Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

³⁴Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

³⁵Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.