Psalmit 57 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776
Psalmit 57
1Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. {57:2} Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.
2{57:3} Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.
3{57:4} Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.
4{57:5} Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.
5{57:6} Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
6{57:7} Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.
7{57:8} Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.
8{57:9} Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
9{57:10} Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
10{57:11} Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti.
11{57:12} Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
Psalmit 57
1Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. (H57:2) Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.
2Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.
3Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.
4Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.
5Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
6Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!
7Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.
8Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
9Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.
10Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.
11Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.
Ymmärrä Finnish 1938 vs Biblia 1776 kirjassa Psalmit 57
Finnish 1938 (FinPR)
Pyhä Raamattu 1938 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aiempi virallinen käännös.
Biblia 1776
Biblia 1776 - Vanha kirkkoraamattu, tunnettu arvokkaasta ja perinteisestä kielestään.
Tarkastelet rinnakkain Psalmit 57 vertailua käännöksissä Finnish 1938 ja Biblia 1776. Näiden kahden version vertailu voi auttaa valaisemaan alkuperäisen tekstin vivahteita.
Key Comparison: Psalmit 57:1
"Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. {57:2} Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse."
"Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. (H57:2) Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät."
