Psalmit 132 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776
Psalmit 132
1Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
2hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
3"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
4minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
5ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
6Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
7Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
8Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
9Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
10Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
11Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
12Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
13Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
14"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
15Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
16Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
17Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
18Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
Psalmit 132
1Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Ymmärrä Finnish 1938 vs Biblia 1776 kirjassa Psalmit 132
Finnish 1938 (FinPR)
Pyhä Raamattu 1938 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aiempi virallinen käännös.
Biblia 1776
Biblia 1776 - Vanha kirkkoraamattu, tunnettu arvokkaasta ja perinteisestä kielestään.
Tarkastelet rinnakkain Psalmit 132 vertailua käännöksissä Finnish 1938 ja Biblia 1776. Näiden kahden version vertailu voi auttaa valaisemaan alkuperäisen tekstin vivahteita.
Key Comparison: Psalmit 132:16
"Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot."
"Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman."
