Jobin kirja 36

¹Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

²"Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.

³Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;

⁴sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

⁵Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

⁶Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.

⁷Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.

⁸Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,

⁹niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

¹⁰avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

¹¹Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.

¹²Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

¹³Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

¹⁴Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

¹⁵Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

¹⁶Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

¹⁷Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

¹⁸Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

¹⁹Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?

²⁰Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.

²¹Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

²²Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

²³Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

²⁴Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

²⁵kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

²⁶Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.

²⁷Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,

²⁸jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

²⁹Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?

³⁰Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.

³¹Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.

³²Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

³³Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."

Jobin kirja 36

¹Elihu puhui vielä ja sanoi:

²Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

³Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

⁴Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

⁵Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

⁶Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

⁷Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

⁸Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

⁹Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

¹⁰Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

¹¹Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

¹²Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

¹³Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

¹⁴Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

¹⁵Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

¹⁶Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

¹⁷Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

¹⁸Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

¹⁹Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

²⁰Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

²¹Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

²²Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

²³Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

²⁴Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

²⁵Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

²⁶Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

²⁷Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

²⁸Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

²⁹Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

³⁰Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

³¹Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

³²Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

³³Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.