Jobin kirja 21 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

Jobin kirja 21

¹Job vastasi ja sanoi:

²"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

³Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

⁴Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

⁵Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

⁶Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

⁷Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

⁸Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

⁹Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

¹⁰Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

¹¹Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

¹²He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

¹³He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

¹⁴Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

¹⁵Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

¹⁶Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

¹⁷Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

¹⁸Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

¹⁹Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

²⁰Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

²¹Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

²²Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

²³Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

²⁴hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

²⁵Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.

²⁶Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

²⁷Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

²⁸Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

²⁹niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

³⁰että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

³¹Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

³²Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

³³Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

³⁴Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."

Jobin kirja 21

¹Job vastasi ja sanoi:

²Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

³Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

⁴Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

⁵Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

⁶Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

⁷Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

⁸Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

⁹Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

¹⁰Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

¹¹Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

¹²He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

¹³He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

¹⁴Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

¹⁵Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

¹⁶Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

¹⁷Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

¹⁸Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

¹⁹Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

²⁰Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

²¹Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

²²Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

²³Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

²⁴Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

²⁵Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

²⁶Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

²⁷Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

²⁸Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

²⁹Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

³⁰Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

³¹Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

³²Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

³³Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

³⁴Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.