Jobin kirja 19 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776
Jobin kirja 19
1Job vastasi ja sanoi:
2"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
Jobin kirja 19
1Mutta Job vastasi ja sanoi:
2Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
13Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
Ymmärrä Finnish 1938 vs Biblia 1776 kirjassa Jobin kirja 19
Finnish 1938 (FinPR)
Pyhä Raamattu 1938 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aiempi virallinen käännös.
Biblia 1776
Biblia 1776 - Vanha kirkkoraamattu, tunnettu arvokkaasta ja perinteisestä kielestään.
Tarkastelet rinnakkain Jobin kirja 19 vertailua käännöksissä Finnish 1938 ja Biblia 1776. Näiden kahden version vertailu voi auttaa valaisemaan alkuperäisen tekstin vivahteita.
Key Comparison: Jobin kirja 19:16
"Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä."
"Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani."
