2. Samuelin kirja 22 Vertailu: Finnish 1938 vs Biblia 1776

2. Samuelin kirja 22

¹Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

²"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

³Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

⁴'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

⁵Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

⁶Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

⁷Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

⁸Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

⁹Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

¹⁰Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

¹¹Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

¹²Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

¹³Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

¹⁴Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

¹⁵Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

¹⁶Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

¹⁷Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

¹⁸Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

¹⁹He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

²⁰Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

²¹Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

²²Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

²³Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

²⁴Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

²⁵Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

²⁶Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

²⁷puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

²⁸Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

²⁹Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

³⁰Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

³¹Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

³²Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

³³se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

³⁴tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

³⁵joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

³⁶Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

³⁷Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

³⁸Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

³⁹Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

⁴⁰Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

⁴¹Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

⁴²He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

⁴³Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

⁴⁴Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

⁴⁵Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

⁴⁶Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

⁴⁷Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

⁴⁸Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

⁴⁹sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

⁵⁰Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

⁵¹sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."

2. Samuelin kirja 22

¹Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,

²Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;

³Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.

⁴Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.

⁵Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.

⁶Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.

⁷Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.

⁸Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.

⁹Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

¹⁰Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

¹¹Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.

¹²Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.

¹³Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.

¹⁴Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.

¹⁵Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.

¹⁶Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.

¹⁷Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.

¹⁸Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.

¹⁹Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

²⁰Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.

²¹Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

²²Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.

²³Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,

²⁴Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:

²⁵Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.

²⁶Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.

²⁷Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.

²⁸Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.

²⁹Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.

³⁰Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.

³¹Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.

³²Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?

³³Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.

³⁴Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.

³⁵Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.

³⁶Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.

³⁷Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.

³⁸Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.

³⁹Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.

⁴⁰Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

⁴¹Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.

⁴²He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

⁴³Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.

⁴⁴Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

⁴⁵Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.

⁴⁶Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.

⁴⁷Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!

⁴⁸Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,

⁴⁹Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

⁵⁰Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.

⁵¹Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.