1Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,stylus···2kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.stylus···3Sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!stylus···4Kuka synnyttäisi saastaisesta puhtaan? Ei yhden yksikään.stylus···5Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinulla tiedossa. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka yli hän ei pääse.stylus···6Käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan. Sitä hän odottaa kuin palkkalainen päivän päättymistä siihen asti, kunnes hänen aikansa tulee täyteen.stylus···7Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, se kasvaa uudelleen, eikä siltä puutu vesaa.stylus···8Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,stylus···9se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia kuin istukas.stylus···10Mutta kun mies kuolee, hän makaa elottomana. Kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on?stylus···11Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu.stylus···12Niin ihminen makaa eikä enää nouse. Niin kauan kun taivaat ovat, he eivät herää eivätkä havahdu unestaan.stylus···13Oi, jospa kätkisit minut hautaan ja piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!stylus···14Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes minut vapautettaisiin.stylus···15Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa.stylus···16Sillä nyt sinä lasket askeleeni etkä pidä vaaria synnistäni.stylus···17Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.stylus···18Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltaan,stylus···19vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, mutta ihmisen toivon sinä hävität.stylus···20Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee. Sinä muutat hänen kasvojensa ilmeen ja lähetät hänet menemään.stylus···21Ovatko hänen lapsensa kunniassa – sitä hän ei tiedä, vai ovatko he pieniä – siitä hän ei pääse perille.stylus···22Hänen ruumistaan särkee, ja hänen sielunsa kärsii.stylus···