22Silloin valmisti Tobia itsensä ja kaikki, mitä hän kanssansa ottaa tahtoi, ja siunasi isänsä ja ja äitinsä, ja meni matkaansa kumppaninensa. Ja hänen äitinsä rupesi itkemään ja sanoi: meidän vanhuuden lohdutuksen olet sinä ottanut ja lähettänyt pois. Minä soisin, ettei se raha ikänä olisi ollut, jonka tähden sinä hänen olet lähettänyt pois. Me olisimme tyytyneet meidän köyhyytemme; se olis suuri rikkaus, että meidän poikamme tykönämme olis. Ja Tobia sanoi: älä itke! meidän poikamme menee raittiina ja palajaa terveenä, ja sinun silmäs pitää näkemän hänen. Sillä minä uskon, että Jumalan hyvä enkeli johdattaa hänen, ja kaikki hyvin toimittaa, mitä hänellä toimittamista on, niin että hän ilolla jälleen meidän tykömme palajaa. Niin hänen äitinsä vaikeni ja tyytyi siihen.
···