Efesolaiskirje 15 - Biblia 1776 | Sacrilo

arrow_backEdellinen Luku Seuraava Lukuarrow_forward

EFESOLAISKIRJE

Efesolaiskirje 15

1Kuinka erinkaltaisesti Antiokus ja Roomalaiset Juudalaisia kohtaavat. Ja kuningas Antiokus Demetriuksen poika kirjoitti luodoista Simonin ja Juudan kansan tykö näin:

2Kuningas Antiokus toivottaa Simonille, ylimmäiselle papille, ja Juudan kansalle terveyttä!

3Että muutamat kapinan nostajat ovat ottaneet minulta pois minun perintövaltakuntani,

4Niin minä tahdon sen jälleen alleni ottaa, ja antaa sen olikian perillisten alle tulla: ja sentähden olen minä muukalaista sotaväkeä ottanut ja haaksia teettänyt, ja tahdon valtakuntaani käydä, että minä kapinan nostajat rankaisisin, jotka minun valtakunnassani paljon vahinkoa tehneet ovat ja monta kaupunkia hävittäneet.

5Sentähden minä annan sinulle kaikki ne, mitä kuninkaat ennen sinulle antaneet ovat,

6Ja annan sinulle voiman rahaa lyödä omassa maakunnassas.

7Ja Jerusalem ja pyhä saa vapaa olla. Sinun omas pitää myös oleman kaikki ne linnat, jotkas rakentanut olet, ja kaikki, mitäs tähän asti pitänyt olet, ja kaikki ne sota-aseet, jotka sinä tehnyt olet.

8Ja annan sinulle vapauden kaikista niistä, mitkä kuninkaalle tehtämän pitäis, ja muutoin kuninkaan omat ovat, tästä ajasta ruveten, niin ijäksi päiväksi.

9Ja kuin me valtakuntamme jälleen saamme, niin me tahdomme sinulle, ja sinun kansalles ja templille vielä suuremman kunnian tehdä, niin että teidän pitää kaikessa valtakunnassa kuuluisat oleman.

10Neljäntenä vuotena kahdeksattakymmentä toista sataa tuli Antiokus jälleen perintövaltakuntaansa, ja kaikki sotaväki hylkäsi Tryphonin, ja meni hänen tykönsä, ja sangen harvat jäivät Tryphonin puolelle.

11Kuin kuningas Antiokus meni hänen jälkeensä, pakeni hän Doraan, joka on meren tykönä.

12Sillä hän näki olevansa vaarassa, että sotaväki hänen jätti.

13Mutta Antiokus meni hänen jälkeensä Doraan sadalla ja kahdellakymmenellä tuhannella jalkamiehellä ja kahdeksallatuhannella ratsasmiehellä;

14Ja piiritti kaupungin sekä maalta että vedeltä, niin ettei yksikään saanut siitä käydä ulos taikka sisälle.

15Siihen aikaan tuli Numenius Roomista ja muut, jotka hänen kanssansa lähetetyt olivat, ja toivat kirjoja kuningasten tykö ja maakuntiin, joissa oli kirjoitettu näin:

16Lukius, Roomin kaupungin haltia, toivottaa kuningas Ptolomeukselle terveyttä!

17Simon, ylimmäinen pappi, ja Juudan kansa ovat lähettäneet asiansa ajajat meidän tykömme, uudistamaan ystävyyttä ja liittoa meidän välillämme.

18Ja ovat myös lähettäneet meille kultaisen kilven, joka painaa tuhannen leiviskää.

19Sentähden me kirjoitamme kuningasten ja muiden herrain tykö, ettei heidän Juudalaisia vastaan mitään tekemän pidä, eikä heidän kaupunkeihinsa ja maakuntiinsa menemän, eikä myös pidä heidän ketään auttaman sotimaan heitä vastaan.

20Sillä me olemme ottaneet heiltä sen kilven tykömme.

21Ja jos muutamia kovakorvaisia heidän maakunnastansa teidän tykönne on paenneet, ne teidän pitää lähettämän ylimmäisen papin Simonin tykö, että hän heitä lakinsa jälkeen sais rangaista.

22Näin olemme me myös kirjoittaneet kuningas Demetriuksen, Attaluksen, Aretan Ja Alsasen tykö,

23Ja kaikkiin maakuntiin, Ja Sampsasiin ja Spartalaisten tykö, ja niiden tykö, jotka Delossa, Myndossa, Sikyonissa, Kariassa, Samossa, Pamphyliassa, Lysiassa, Halikarnassossa, Rodossa, Faselissa, Koossa, Sidonissa, Gortynassa, Knidossa, Kyprissä Ja Kyrenessä asuvat.

24Ja tämänkaltaisen kirjan me olemme lähettäneet ylimmäiselle papille Simonille ja Juudan kansalle.

25Silloin vei Antiokus vielä toisen sotaväen Doran alle, kovemmin sitä piirittämään, ja pani sodan rakennukset sen eteen, ja ahdisti kaupungin joka taholta ja sulki Tryphonin sinne, ettei hän saanut käydä ulos eikä sisälle.

26Ja Simon lähetti Antiokuksen avuksi kaksituhatta hyvää ja valittua miestä, ja paljon kultaa, ja hopiaa ja aseita.

27Mutta Antiokus ei ottanut niitä vastaan, eikä sitä pitänyt, mitä hän ennen luvannut oli vaan peräti kylmeni Simonia vastaan,

28Ja lähetti yhden ystävistänsä hänen tykönsä, nimeltä Atenobiuksen, häntä puhuttelemaan ja sanomaan: te olette Jopen, ja Gatsan ja Jerusalemin linnan omistaneet, jotka kaikki minun valtakuntaani tulevat;

29Ja olette maakunnan niiden ympäristöltä hävittäneet, ja suuren vahingon tehneet minun valtakunnassani, ja olette omistaneet minun perintömaani.

30Sentähden anon minä teiltä nämät kaupungit jällensä, jotka te olette ottaneet minulta pois, ja kaiken veron niistä kaupungeista, jotka teillä on paitsi Juudan maata.

31Mutta jos ette sitä tahdo tehdä, niin antakaat minulle niiden kaupunkein edestä viisisataa leiviskää hopiaa, ja sen vahingon ja veron edestä toiset viisisataa leiviskää, mutta jos ette sitä tottele, niin me tahdomme sotia teitä vastaan.

32Kuin Atenobius, kuninkaan ystävä, tuli Jerusalemiin ja näki Simonin suuren kunnian ja sen koreuden, joka hänellä oli kullasta ja hopiasta, ja kuinka hän muutoinkin oli jalosti valmistettu, ihmetteli hän sitä sangen suuresti, ja jutteli hänen edessänsä, mitä kuningas oli käskenyt.

33Siihen antoi Simon hänelle tämän vastauksen: se maakunta, jonka me jälleen omistaneet olemme, on meidän isäimme perintö, ja ei se kenenkään muiden oma ole; mutta meidän vihollisemme ovat sen kauvan aikaa väkivallalla ja vääryydellä omanansa pitäneet.

34Sentähden olemme me nyt meidän omamme jälleen ottaneet, ja emme kenenkään toisen omaa.

35Mutta että sinä sitä valitat, että me Jopen ja Gatsan olemme ottaneet, siihen oli se syy, että niistä tehtiin meidän maakunnallemme ja kansallemme suuri vahinko; mutta kuitenkin me tahdomme niiden edestä antaa sata leiviskää.

36Siihen ei Atenobius mitään vastannut, vaan vihastui ja meni matkaansa kuninkaan tykö, ja ilmoitti hänelle Simonin vastauksen, ja hänen kunniansa ja jaloutensa ja kaikki, mitä hän nähnyt oli. Silloin kuningas vihastui sangen hirmuisesti.

37Mutta Tryphon pääsi pois sieltä, ja haahdella pakeni Ortosiaan.

38Niin kuningas teki Kendebeuksen merimaakunnan päämieheksi, ja antoi hänelle sotaväkeä sekä ratsasmiehiä että jalkamiehiä,

39Ja käski hänen sioittaa itsensä Juudan maan rajoille, ja vahvistaa Kedronin kaupungin, ja rakentaa linnan vuorelle, josta heidän piti Juudeaan menemän: mutta kuningas ajoi Tryphonia takaa, käsittääksensä häntä.

40Kuin siis Kendebeus tuli Jamniaan, löi hän Juudalaisia ja ryösti heidän maakuntansa, ja antoi tappaa paljon kansaa, ja otti monta kiinni ja vei pois,

41Ja rakensi Kedronin kaupungin, ja pani siihen sotaväkeä, että he sieltä rajoilta olisivat karanneet ulos, ja sulkeneet Juudalalsten sotaväen tien, niinkuin kuningas heidän käskenyt oli.

Efesolaiskirje 15 - Biblia 1776 | Sacrilo